Osa kuluttajista suosii ruokaa ilman välikäsiä

Ostetaanko ruokaa tulevaisuudessa jostain muualta kuin supermarketista? Joillekin ruokaihmisille tulevaisuus on jo täällä: ruuan viljely, ostot pienmyymälöistä tai suoraan tuottajalta ja erilaiset ruokapiirit kuuluvat monen arkeen.

Toki suomalaisten tie on kautta aikain vienyt torille varhaisperunoiden ja mansikoiden perässä – ja vie yhä, ainakin juhannuksena. Onko arkiruuan hankkiminen muualta kuin lähikaupasta kuitenkin työlästä, kallista tai jopa mahdotonta idealismia? 

 

Monen mielestä se ei ole vaivalloista eikä kallista. Mahdollista se on jo sadoille ruokapiiriläisille eri puolilla Suomea sekä kaikille, jotka valitsevat ostospaikkansa niin, että ruoka on kulkenut mahdollisimman lyhyen matkan tuottajalta kauppaan.

 

Kaikille kuluttajille itseisarvo ei enää ole se, että joka kauppamatkalla voi olla varma löytävänsä kaikki tutut tuotteet. Arvostetaan myös kauden ja pienten erien tuomaa yllätyksellisyyttä ja innostavuutta ruokavalikoimissa.

 

Poreilua myyntikanavissa

Johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä arvioi, että kaikki tämä poreilee yhä pinnan alla.

- Edelläkävijöiden trendi ei vielä näy eri myyntikanavien välisissä suhteissa. Esimerkiksi luomutuotteiden myynnin kasvusta osa menee varmasti vaihtoehtoisten kanavien kautta, Nieminen toteaa.

Kauppa satsaa parhaillaan meneillään olevassa tuotekorttihankkeessa paikallisen, jäljitettävän ruuan saamiseksi marketteihin.

 

”Haluamme tietää, mistä ruokamme on peräisin”

Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto –hanke vie ajatuksen lähiruuasta ja kasvollisesta tuottajasta pitkälle. Herttoniemeläiset hommasivat oman pellon ja palkkasivat viljelijän.

- Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin, kertoo Salla Kuuluvainen.

Kuuluvainen innostui omasta pellosta, kun hankkeen primus motor Olli Repo esitteli Community Supported Agriculture -mallin, joka tarkoittaa yhteisön tukemaa maataloutta. Kantavana ajatuksena on, että kuluttajat jakavat viljelijän kanssa tuotannon ja myynnin riskit. Herttoniemen ruokaosuuskunta kokeilee mallia ensimmäistä kertaa Suomessa.

Repo on tammikuussa 2010 Herttoniemen ruokapiirin käynnistänyt mainosmies. Alkusysäyksen ruokapiirin perustamiseen antoi niinkin arkinen juttu kuin lähikaupan valikoimien supistuminen.

- En saanut enää haluamaani espressokahvia, koska se ei kuulunut valikoimiin. Minulle sanottiin, että sitä voisi ehkä saada puolen vuoden kuluttua palautteen antamisesta. Tämä yhdessä kauppaketjujen ydinvoimamyönteisyyden kanssa sai pääni raksuttamaan, levitin tietoa ruokapiiristä lähiperheille ja nyt ruokaosuuskunta viljelee 1,2 hehtaarin peltoa – haipakkaa on menty ruokaketjussa!

 

Luomuviljelijä pääsi omalle pellolle huhtikuussa

Pellon vuokraamiseen ja viljelijän palkkaamiseen tarvittiin 115 innokasta perhettä. Puutarhuri Susanna Lagström pääsi Vantaan Korsosta löytyneelle pellolle huhtikuussa. Koska kyseessä on pilottihanke, ovat tuotto-odotukset pienet.

Puutarhurille oli haastavaa mennä oudolle pellolle, mutta joitakin vuosia viljelemättömänä ollut biodynaaminen palsta ilahduttaa osuuskuntalaisia toivottavasti satokauden mittaan viikoittain.

- Onneksi meillä on mukana ihmisiä, jotka ovat jo ruokapiirin toiminnassa tottuneet siihen, että toimitusvarmuus ei aina ole sataprosenttinen, naurahtaa Olli Repo.

Syksyn tullen satoa säilötään kylmävarastoon, joten onnistuessaan peltoviljely ruokkii siihen erisuuruisilla satomaksuilla sitoutuneet kaupunkilaiset pitkälle talveen.

- On tarkoitus, että saisimme juureksia vielä tammikuussa omasta kylmävarastosta, mutta ei tietenkään ole takuita, saammeko jouluksi oman pellon perunat.

 

Miksi vaivautua?

Miksi sitoutua ruokapiiriin tai oman pellon viljelyyn? Monelle on tärkeää saada kontakti ruuan alkuperään. Moni nuori äiti ja isä haluaa opettaa lapsilleen, mistä ruoka tulee ja syöttää heille puhdasta ruokaa.

Myös ne, joiden taloudessa ei ole lapsia, suosivat mahdollisuuksien mukaan luomua, ja sitä ei lähikaupasta vielä monipuolisesti saa. Tosin suoraan tuottajien kanssa operoivan ruokapiirin kautta ei ihan niin paljoa ruokaa saa, että kaupassa ei enää joutuisi käymään.

Ruokapiirin sähköpostilistalla on 390 osoitetta, mutta yleensä viikoittaisia tilaajia ei ole enempää kuin 50. Vetäjän työ on tiedonvälitystä: Repo etsii tuottajan ja sopii hänen kanssaan erän ja hinnan.

- Tuottaja kertoo hinnan ja ruokapiiriläiset maksavat sen, me emme tingi. Emme etsi halvempaa vaan parempaa vaihtoehtoa. Tehtävämme on tukea pientuottajia. Yritämme löytää tuottajia, kun heitä vielä on, tarjoamme heille väylän kasvattaa tuotantoa, saada siitä hyvää hintaa sekä palautetta ja suoran yhteyden kuluttajiin, Repo selostaa.

 

Kasvot hienojen etikettien sijaan

Voidakseen tavata tuottajia herttoniemeläiset ovat järjestäneet kaksi kertaa pop up -kyläkaupan.

- Parasta on juuri kontaktin saaminen tuottajiin. Näkee, minkä näköiseltä leipurilta ostaa leivät ja ruoka saa kasvot. Se on hyvä, sillä tuotteissa ei ole hienoja etikettejä, Repo huomauttaa.

Ruokapiirin pyörittäminen on opettanut Revolle myös sen, että ruuassa on kausia:

- Kaupasta saa aina kaikkea – vasta nyt ymmärtää, mitä kaudet ovat.

Ovatko itse ruokaansa viljelevät ja ruokapiiriläiset jotenkin parempia ihmisiä? Myös kaupunkiviljelyyn hurahtanut Salla Kuuluvainen myöntää olleensa nuorena idealisti ja asennoituneensa ankarasti ruokaan.

- Ruualla on niin paljon ulottuvuuksia - ilmastovaikutus, vesijalanjälki, eläinten oikeudet - lopulta en voisi syödä mitään, jos ottaisin kaiken huomioon. Ruoka on suuri ilo, voin syödä hyvällä omallatunnolla vähemmänkin eettistä, kun edistän itse hyviä asioita, Kuuluvainen totesi Antikvariaatti Sofian toukokuisessa ruokakeskustelussa.

 

Reiluus miellyttää ostajia

Pari vuotta sitten Helsingin Lasipalatsissa aloittaneen Maatilatori Eat & Joyn tapa toimia on alusta lähtien ollut siinä mielessä tuottajalähtöinen, että käytössä ovat reilun kaupan hinnat, joita tuottajajärjestö MTK:kin nyttemmin on peräänkuuluttanut.

Lasipalatsin myymälässä on vieraillut monia tuottajia, viimeisimpänä Rento-sonni viime perjantaina. Etelä-Pohjanmaan cowboyt päätyivät Maatilatorin tuottajiksi, kun toiminta laajeni huhtikuussa ison harppauksen Kannelmäen Prisman sisälle avatun uuden kaupan myötä.

Eat & Joyn toimitusjohtaja Jari Etelälahden mukaan Helsingissä tapahtuvan myynnin vaikutus näkyy jo maakunnissa: tuottajat ovat voineet palkata lisää väkeä ja investoida uusiin laitteisiin.

-Pienen ja ison yhdessäolo lähtee isosta ja tuo leivän myös pienen hiekkatien varteen, hän toteaa.

Mummoreservi tuotekehittää rieskaa

Yrittäjille Kannelmäki on mainio laboratorio; mitä suuremmat kävijämäärät, sitä varmemmin heitä osuu myös Maatilatorille. Alkupäivinä näytti, että asiakkaat ovat kaikkialla aivan samanlaisia, oli kyse sitten keskustan kivijalkakaupasta tai kulkureittien varrella sijaitsevasta isosta marketista.

- Kauppa käy reilusti yli budjetoidun. Maatilatori kiinnostaa asiakaskuntaa, joka on ihan toisentyyppinen kuin Lasipalatsissa. Kannelmäessä on hurja mummoreservi, jolla on ikiaikaiset reseptit hallussa, ja meillä on nyt muun muassa rieskan tuotekehitys menossa, Eeropekka Rislakki kertoo.

Vahva signaali siitä, että kuluttajat kaipaavat suorempaa kontaktia tuottajaan saatiin myös, kun Helsingin kaupunki teki asukastutkimuksen Hietalahden hallin tulevaa käyttöä varten. Hallia on kaavailtu palautettavaksi luomuruokahalliksi, ja asukkaat suhtautuvat muutokseen myönteisesti: halliin halutaan taas ruokaa.

Ennen kuin Hietalahden hallin suunnitelmat etenevät, avaa Eay & Joy lokakuussa oman kauppahallinsa Kluuvissa. Siellä toteutuvat monet yrittäjien haaveista – keittiömestari-yrittäjä Markus Maulavirta leikkaa lihaa, tinkimaitoa saa suoraan kannuun, porkkanoiden kasvua voi kuunnella ja leipomista seurata ravintolassa istuen. Tietenkin sillä ehdolla, että unelma hyvästä ruuasta sopii viranomaisten tulkintoihin elintarvikelainsäädännöstä.

 

Torilla tavataan!

Juhannuksen aikaan moni suomalainen kipaisee ensimmäisen kerran hakemaan uusia perunoita torilta. Miten torikauppa pärjää muina aikoina?

Torikauppaa kehittävän Markkinaperinteen tuki ry:n toiminnanjohtaja Ari Kallas toteaa, että kiinnostus luomu- ja lähiruokaan sekä näkyy torilla että ei näy.

- Suomessa on torikaupassa murrosvaihe. Torien organisointi on mättänyt, kun kunnanisät eivät ole katsoneet asiaa laajemmin, vaan joka pitäjässä on pidetty mahdollisimman suuri toripäivien määrä, Kallas selostaa.

Kun pikkukaupungissa on joka päivä toripäivä, kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, eivätkä sen paremmin kauppiaat kuin asiakkaatkaan tiedä, koska torille kannattaa mennä. Kun asiakkaat voivat luottaa, että torilla on paikalla leipomo, liha- ja kalakauppias, tori elää ja pysyy asiakkaiden suosiossa, Kallas valottaa.

- Vain isoimpien kaupunkien torit jaksavat olla auki joka päivä, muut eivät kestä päivittäistä aukioloa. Ratkaisu tähän ovat alueellisesti kiertävät viikkotoripäivät.

Hänen arvionsa mukaan Suomen 400 torista vain joka kymmenes toimii hyvin. Kohtuuhyvin toimii sata muuta toria, ja loput kärsivät huonosta organisoinnista ja hoidosta.

 

Torikierto takaa vilkkaat toripäivät

Pirkanmaalla käynnistyi kesäkuun alussa torikierto, jossa kunnat ovat määritelleet alueelliselta pohjalta omat toripäivänsä.

- Nokialla on nyt arkisin toripäivä vain keskiviikkona, ja tori on kuin nuijalla lyöty täynnä kauppiaita, Kallas kertoo.

Suunnitelmissa on parantaa tilannetta maakunta kerrallaan. Työ on hidasta: asiantuntijalta menee kaksi vuotta yhden maakunnan torikierron organisoinnissa. Se kuitenkin kannattaa.

- Organisointi lisää kaikkien volyymia, kun on valikoimaa ja kilpailua. Kunnat ovat pullonkaula, torista huolehtiminen on usein jonkun toimistopäällikön sivutyö, ja markkinointi ja tori-isäntä ovat vieraita ajatuksia. Kun panostetaan toritoimintaan, pitäisi miettiä, miten tori elää!

 

Mallia Keski-Euroopasta

Kallas pitää torikaupan organisoinnin mallimaina Saksaa, Hollantia, Belgiaa ja Ranskaa, jopa Bulgariassa ja Turkissa torit toimivat paremmin kuin Suomessa.

- Vanhakantainen lainsäädäntö supisti valikoimamme ja tappoi sen, mitä torilta oikeastaan odotetaan, pienet juustolat ja lihanjalostajat. Se ohjasi markettikeskittymiin. Vasta viime vuosina valikoiman laajentaminen on tullut mahdolliseksi, mutta Euroopan rankin terveydensuojelulainsäädäntö on ehkäissyt myyntiä. Nyt on suuret toiveet, että 1. syyskuuta voimaan astuva uusi laki helpottaa byrokratiaa, Kallas summaa.

Myös myyntiautot ja vaunut tekevät tuloaan. Helposti pilaantuvat tuotteet vaativat katkeamattoman kylmäketjun, kunnon hygienian ja valaistuksen. Ne ovat hyvä juttu asiakasluottamuksen kannalta.

23.06.2011 Ruokatiedon uutiset