Lakka, lampaankääpä ja apila vuoden luonnontuotteita

Arktiset Aromit ry on valinnut vuoden 2009 marjaksi lakan, sieneksi lampaankäävän ja yrteiksi puna- ja valkoapilan.

 

Lakka on pohjoisen hedelmäpommi

 

Lakka (Rubus chamaemorus) sisältää runsaasti E-, A- ja C-vitamiineja, jotka toimivat elimistössä antioksidantteina. Lakan siemenet ovat suuret, joten rasvaliukoista E-vitamiinia on lakassa enemmän kuin yleensä hedelmissä, vihanneksissa tai viljassa. Lakassa on myös A-vitamiinia runsaasti muihin marjoihin verrattuna.

 

Lakka on runsaskuituinen. Liukoisella kuidulla on edullinen vaikutus kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaan. Myös lakan kivennäis- ja hivenainesisältö on elimistölle sopiva, muun muassa natriumia lakassa on niukasti.

 

VTT:n mukaan lakalla on haitallisten suolistobakteerien kasvua ehkäisevä vaikutus. Hiirikokeissa sen on todettu suojaavan myös suolistosyövän synnyltä. Lakan siemenöljyllä on positiivinen vaikutus myös ihon hyvinvointiin, ja sitä käytetään kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena.

 

Lakan - tai pohjoisessa hillan - parasta kasvualuetta ovat Pohjois-Suomen ojittamattomat avosuot, rämeet ja korvet. Lakan sato Suomen luonnossa on hyvänä vuonna noin 25 miljoonaa kiloa. Sitä poimitaan talteen suhteellisesti eniten metsämarjoistamme. Satoisena vuonna lakkaa poimitaan muutamia miljoonia kiloja kotitalouksien käyttöön ja noin miljoona kiloa myyntiin.

 

Lakka on parasta tuoreena, mahdollisimman vähän käsiteltynä.

 

Lampaankääpä on Etelä-Suomen sieni

 

Lampaankääpä (Albatrellus ovinus) on herkullinen ruokasieni. Toisin kuin useimmat käävät, se on jalallinen, maassa kasvava sieni. Lampaankääpä on usein isohko ja jykevä. Kermanvalkoinen tai nahanruskea lakki on keskeltä suomuinen. Se on usein muhkurainen. Pillistö on valkoinen ja hyvin tiheä eikä irtoa kuten tattien pillit. Jalka on valkoinen ja paksu.

 

Lampaankääpä kasvaa sammaleisissa kuusimetsissä ja esiintyy yleensä ryhminä. Se kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaisempana Lappiin saakka. Lampaankääpä sopii paistettavaksi sekä säilöttäväksi kaikin tavoin. Sienen malto vihertyy kuivuessaan ja keitettäessä, mutta tämä on vaaratonta.

 

Puna- ja valkoapilasta hyödynnetään kukka ja lehdet

 

Suomessa puna-apila (Trifolium pratense) ja valkoapila (Trifolium repens) kasvavat koko maassa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä.

 

Apiloita viljellään yleisesti rehuksi ja hunajakasviksi, mutta ne tunnetaan useissa maissa myös ihmisille sopivina ravintokasveina. Apilat kuuluvat hernekasveihin, joilla on juurissa ilmakehän typpeä sitovia bakteereita. Siksi apiloissa on korkea proteiinipitoisuus. Kivennäisaineista apilat sisältävät melko runsaasti kalsiumia ja rautaa.

 

Nuoria apilanlehtiä voidaan käyttää salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa. Kuivatut ja jauhetut apilankukat sopivat leipien ja sämpylöiden leivontaan.

 

Yleisimmin apilasta hyödynnetään kukat. Ne sopivat teen ja viinin valmistamiseen. Kukista valmistettu tee on turvallista käyttää jokapäiväisissäkin teesekoituksissa. Saatavilla on myös valmiita yrttijuomaseoksia, joissa on käytetty viljeltyjä tai luonnonyrttejä.

 

Ruokatiedon uutispalvelu